Työnhaussa

Lauantai 26.3.2011

Työnhaussa

Meneillään oleva kevät on ollut työhaastatteluissa juoksemista ja prosessi jatkuu vielä viimeisen rutistuksen verran. Tämä työnhakuprosessi on erikoisin mitä äkkiseltään keksin, mutta oikeudenmukaisin mitä tiedän. Olen itse toiminut monesti työhaastattelijana, haastatteluryhmät ovat kuitenkin olleet aina vain pieni otanta niistä, joita tuleva työntekijä tulee edustamaan ja palvelemaan. Tässä työnhaussa on toisin ja se tästä mielenkiintoisen tekeekin. Haen työtä, jolla on merkitystä tulevaisuuteemme. Haen työtä, jotta pääsen vaikuttamaan suunnanmuuttumiseen, sillä haluan todella sen muuttuvan. Olen tuskastunut meininkiin, jossa ihmisen arvo unohtuu, jossa ihmisen ääni ei enää kuulu, jossa markkinat jylläävät ja markkinat voittavat. Olen tuskastunut maailmaan, jossa vain menestymisellä on merkitystä. Tässä työnhaussa ei riitä viiden haastattelijan vakuuttaminen, valtuutus vaaditaan vähintään 5 000 ihmiseltä, jotta työpaikka on toteutuakseen. Se pitää ihmisen mielen nöyränä ja asenteen oppivaisena. Jokainen kohdattu ihminen tuo mukanaan uuden näkökulman asioihin, mustavalkoista maailmaa ei ole olemassakaan ja sen rikkauden oivaltaminen on ravitsevaa. Haen kansanedustajan määräaikaista työsopimusta, ymmärtäen ettei kansanedustaja ole muiden yläpuolella, vaan yksi massasta, valmiina kuulemaan ja ajamaan kansan asioita.

Olen neljälapsisen perheen äiti. Nuorin lapsistani on 6-vuotias pieni herra Luukas ja vanhin 15-vuotias nuori leidi Ronja, väliin mahtuvat kesällä 10- täyttävä Rebekka ja 13-vuotias Rasmus. Mieheni Tomi työskentelee vuorotyössä Stora Enson alueella. Perheemme on aina ollut aktiivinen ja monessa yhdessä mukana, urheilu, kulttuuri ja politiikka ovat olennainen osa elämäämme, johon on mahtunut niin Kikka-88:a, Rakkauden rikkautta, Vuoksen Helmeä, Imatran Voimaa, Tanssikoulu Jamia, Power twistersiä, Mannerheimin lastensuojeluliittoa kuin Ruokolahden palloseuraa. Perheemme oli syy, jonka vuoksi aluksi pohdin valmiuttani heittäytyä kansanedustajaehdokkuuden pyörteisiin. Kun jarrasin vastaan, mieheni kannusti. Harkinnan ja lukuisten keskustelujen jäljiltä olin vakuuttunut, perheemme on tässäkin projektissa yhdessä. Tämä on mahdollisuus vaikuttaa lasteni tulevaisuuteen, mahdollisuus vaikuttaa meidän kaikkien arjen sujumiseen ja turvallisuuteen.

 Tämän kertyneen kokemuksen jäljiltä, en voi nauramatta todeta, että kyllä mielessä on käynyt lukuisia kertoja, että tällä reality-sarjojen kukoistavalla aikakaudella elämästämme jos mistä olisi saanut mielenkiintoisen tosi-tv sarjan. Uskomattoman hauskoja lähtöjä on tämän joukkueen voimin kentille tehty. Järjestys ja sekasorto ovat lyöneet kättä, vaan asenne on aina ollut kohdillaan, tämä koetaan vain tämän kerran tällaisenaan. Lasten kanssa toki on kampanjoitu vain kohtuuden rajoissa ja tämä on iso-vanhempien ansiota. Nyt tiedämme, mitä on kun ison perheen pyykinpesukone hajoaa kesken kiireisimpien vaalijuoksujen, mutta yhtälailla kuin likapyykkien kuljettaminen vanhempien koneelle kuin nuoruudessa konsanaan, on osa tätä elämää, joka ei koskaan ole sujuakseen käsikirjoituksen mukaan.

 On niin, ettei ihminen voi paljon hienompaa kokea, kuin saada rinnalleen ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan omasta ajastaan, omasta energiastaan jopa euroistaan, jotta minun työnhakuprosessissani kävisi hyvin. Tukenani tässä samassa rintamassa on kulkenut upea Team Suna 2011. Tämän aurinkoisen porukan voimin olemme tehneet vaalityötä Team Sunan näköisesti. Lähtökohtana on ollut, ettei politiikan tekemisen tarvitse olla ryppyotsaista tai etäistä. Kyynärpäätaktiikka ei ole ollut Team Sunan työkaluja, vaan läpi vievänä linjana on ollut usko oman tyylin kantavuuteen. Silloin kuin joukkue on vahva ja tavoite yhteinen, ei ilo karkaa. Kaikki ponnistelumme on perustunut tavoitteeseen kohdata ja tavoittaa sinut, hyvä lukija. Päätät miten päätät osaltani, tässä haastattelussa, tässä työnhakuprosessissa. Olen voittaja, sillä voin olla onnellinen, että olen saanut olla osa elämääsi ja toivottavasti arvoisesi sellainen. Käy äänestämässä äänelläsi on merkitystä.

Itä-Suomen puolesta

Tiistai 8.2.2011

Syksyllä 2010 starttasi puolueemme Itä-Suomi työryhmä työnsä Paavo Lipposen johdolla. Minulla on ollut ilo kuulua kyseiseen työryhmään Kymenpiirin edustajana yhdessä Jukka Nybergin ja Juhani Pekkolan kanssa. Olemme juuri saaneet työsarkamme kasaan ja ohjelma on valmis puoluehallituksen hyväksyttäväksi. Työryhmä keskittyi pohtimaan kuinka Itä-Suomi nostetaan elinvoimaiseksi ja vetovoimaiseksi alueeksi. Itä-Suomen työllisyyden tilanne on tällä erää maamme heikointa, joka johtaa nuorison poismuuttoon. Haasteita kasvattaa, että jäljelle jäävä väestökin vanhenee vauhdikkaasti. Haasteisiin vastaaminen edellyttääkin monipuolisten työmarkkinoiden sekä riittävien kulttuuri- ja muiden vapaa-ajanpalveluiden tarjontaa.

Itä-Suomessa on maailman huipputeollisuutta. Alueen metsäteollisuus on kärsinyt työpaikkojen menetyksestä, kokonaisia tehtaita on suljettu. Kuitenkin laadukkaan raaka-aineen läheisyyden ja vahvan osaamisen johdosta ala on yhä kilpailukykyinen, siten puun jatkojalostaminen ja lisäarvon hankkiminen korostuu.  Ansioituneesti työryhmän näkemys on, että biodieselin tuleva koelaitos tulee sijoittaa Imatralle, sillä biodiesel ja hajautettu energiantuotanto, mm. jätteiden hyväksikäyttö ovat kasvualoja, jotka hyödyntävät myös alueen metalliosaamista. Alueen menestyminen edellyttää työpaikkojen synnyttämistä, kuten jo edellä totesin.

Puitteet elämiselle ja olosuhteiden hyödyntämiselle menestystekijöiksi ovat erinomaiset luonnonarvoiltaan ja -varoiltaan monipuolisessa ympäristössä. Venäjänrajan läheisyys tarjoaa mahdollisuuksia menestymiseen, joskin myös haasteita. Matkailuvirta rajan tälle puolen on ollut kasvavaa. Tämän kehityskulun säilyttäminen ja maksimaalinen hyödyntäminen muodostaa osan Itä-Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Matkailupalveluihin tarvitaan modernia otetta, vahvaa brändiä ja tehokasta operatiivista yhteismarkkinointia myös muualta ulkomailta tulevien turistien houkuttelemiseksi. Matkailuala on nopein keino uusien työpaikkojen luontiin.

Sekä teollisuuden, että matkailun tarpeet edellyttävät logistisen järjestelmän kehittämistä. Päätiet ja rataverkko on saatettava kuntoon. Etelä-Karjalaan on rakentumassa 10 000 uutta vuodepaikkaa hotelli- ja kylpylähankkeina. Kouvolan Tervaskangas toimii oivana esimerkkinä siitä, kuinka kauppapaikkaverkoston volyymia voidaan kasvattaa, sillä turismi edellyttää ostosmahdollisuuksien tarjontaa. Matkailua ja työpaikkoja kehitettäessä ajatusta Lappeenrannan lentokentän hyödyntämiseen esimerkiksi Pietarin lentokentän kakkoskenttänä tulee jatkotyöstää rohkeasti.

Vielä haasteiden huomioinnista, venäläisten halutuin matkailumuoto on mökkimatkailu, tontti- ja maapolitiikassa on kuitenkin löydettävä oikeudenmukaisuuden huomioimiseksi yhteiset pelisäännöt. On myös täysin mahdollista, että Itä-Suomeen kasvaa huomattava venäjänkielinen väestö, haasteeksi tulee, haluavatko Suomen venäjänkieliset tulla suomalaisiksi? Suomelle on tärkeää ehkäistä tilanteita, joissa Moskova pyrkisi sekaantumaan Suomen sisäisiin asioihin venäjänkielisiä puolustaen, Lipponen onkin osuvasti todennut, ettemme tarvitse ghettovenäläisyyttä.

Itä-Suomella on mahdollisuuksia kehittyä ja nostaa profiiliaan, seuraavan hallitusohjelman tulee huomioida Itä-Suomi-näkökulma tarpeellisine tukitoimenpiteineen.

Reagoinnin paikka maakaupoissa EU:n ulkopuolisille

Tiistai 11.1.2011

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on ratkaissut sunnuntaina 9.1.2011 allekirjoittamallaan ukaasilla kysymyksen siitä voivatko suomalaiset omistaa maata venäjällä.  Venäjä kieltää ulkomaalaisen maanomistuksen lähellä Venäjän rajaa. Venäläisten käsitys rajanläheisyydestä on hämmentävä, vaikkei allekirjoittaneelle yllättävä, uusi ukaasi kieltää omistuksen satojen kilometrien säteellä rajasta. Kremlin uudessa luettelossa on kaikkiaan 380 hallinnollista aluetta, joita kielto koskettaa. Kieltolistalle kuuluvat kaikki Suomeen rajoittuvat hallintoalueet mm. koko Karjalan tasa-vallan alue. Myyntirajoitukset koskevat ulkomaalaisia yksityishenkilöitä, yrityksiä sekä henkilöitä, joilla ei ole Venäjän kansalaisuutta. Osa suomalaisista on onnistunut aiemmin solmimaan maakauppoja näiltä alueilta ja nyt Venäjän viranomaiset saattavat purkaa heidän omistusoikeutensa.

Venäjän presidentti ei jätä jossitteluille tilaa, päätös on selkeä. Mielestäni viimeistään tämän jäljiltä on kiireesti vastareagoimisen paikka. Vastavuoroisuuden perään on turha huutaa, se ei tule toteutumaan lähitulevaisuudessa, sillä uusi laki on allekirjoitettu vasta sunnuntaina huomioimaan tulevia vuosia. Oikeudenmukaisuus maakaupoissa edellyttää myös Suomen lakiin muutosta.  Miksi Venäläisen tulee saada ostaa maata meiltä, jos meillä ei ole oikeutta ostaa maata Venäjänpuolelta. Venäläiset arvostavat juuri allekirjoitetun lain sisältöä, heidän tulisi siten ymmärtää, meidän halumme toimia samalla arvokkaalla ja isänmaatamme kunnioittavalla tavalla.

Olen tuskastellut vuosia Suomalaisten viranomaisten haluttomuutta selvittää asioita, kuten esimerkiksi sitä kuinka paljon rajanpinnasta on siirtynyt maa-aluetta Venäläiseen omistukseen ja kuinka paljon strategisesti tärkeiden kohteiden, kuten ilmavoimien koelentokeskuksen, viestikoelaitoksen, lentosotakoulun, ilmavoimien esikunnan ja tutka-aseman vaikutuspiiristä tehtyjä kauppoja on tehty ja millaisiin käyttötarkoituksiin nämä ovat siirtyneet. Olen myös tuskastellut monien poliittisten tahojen suurta halukkuutta maan myyntiin EU:n ulkopuolisille. Komeasti mm. Sulkavan kunnanjohtaja Sami Sulkko kehuskeli jo vuonna 2008, kuinka kunta osasi pistää rahaksi edustuskiinteistönsä myynnin, myymällä sen kaksinkertaisen hinnan maksaville itänaapureille. Hän myös arveli tuolloin, että kolmasosa Saimaalla tarjolla olevista rannoista oli viime vuosina myyty Venäläisille yksityishenkilöille, todeten kohteiden olleen isoimmasta ja arvokkaimmasta päästä.

Tämä kehityskulku ei ole muuttunut, siksi sille on tehtävä loppu. Venäjän tonttikauppa ärsyttää suurta joukkoa Suomalaisia. Kysymyksessä on Suomen ulkopolitiikka, mutta myös osa EU:n ulkopolitiikkaa. Vastavuoroisuus maakaupoissa toteutuu EU:n sisällä, vaan eriarvoisuus EU:n rajojen eripuolin korostuu ennestään. Kun vastavuoroisuuden toteutuminen ei ole näköpiirissä, tarvitaan vastaava toimenpide myös rajan tällä puolen. Vähimmilläänkin jo vuonna 2007 adressissani esittämäni Ahvenanmaan ja Tanskan mallin mukainen viidenvuoden asumisvelvoite olisi paikallaan takaamassa oikeudenmukaista maakauppaa.

kielten opiskeluun lisää valinnaisuutta

Keskiviikko 29.12.2010

KAKSI KIELTÄ

Keskustelua pakkoruotsin tarpeellisuudesta on käyty jo tovi. Keskustelu sai vahvasti vauhtia kun pääministeri Mari Kiviniemi otti asiaan kantaa. Hänen mukaansa Kaakkois-Suomessa pakkoruotsin opiskelu voitaisiin korvata venäjänkielen opiskelulla. Lehdistö on noteerannut mm. Paavo Lipposen puuttumasta Kiviniemen ideointiin omalla mielipiteellään, joka puolustaa nykyistä käytäntöä. Molemmissa niin Kiviniemen kuin Lipposen linjoissa on omat ymmärrettävät kohtansa. Kiviniemi osoittaa omalla esityksellään ymmärrystä Kaakkois-Suomen asenteille ja todellisuudelle ruotsinkielen tarpeellisuudesta ja pyrkii etsimään tilanteeseen uutta avausta. Tosin Kiviniemi mokasi pahoin, mennessään esittämään omaa ideaansa Putinille virallisella vierailullaan. Pääministerin kuuluu edustaa ulkomailla esiintyessään hallituksen linjaa, ei omaa linjaansa. Lipposen antama kritiikki Kiviniemen linjausta kohtaan on osuva siinä määrin, että on järjetön ajatus, että Kaakkois-kulma pakotettaisiin venäjänkielen opiskeluun, muiden opiskellessa ruotsia. Niin asia ei todellakaan voisi olla ja omassa mielettömyydessään epätasa-arvoistaisi väestöä työvoiman sijoittumisen ja liikkuvuuden osalta. En usko, että Kaakkois-Suomessa lämmitään yhtään enempää Kiviniemen ajatukselle, jos ei Lipposenkaan puolustuspuheenvuorolle.  

Nykyaikana tarvitaan kielitaitoa. On kuitenkin totisinta totta, ettei kielten opiskelu ole kaikille helppoa, tästä on muistuttanut mm. ylioppilasliitto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ole järkevää roikkua ikiaikaisissa käytännöissä. Pakkoruotsin tai pakkovenäjän sijaan keskustelu tulisi kääntää kahden ”pakollisen” kielivalinnan suuntaan. Nykyaikaa ja tulevaisuutta on, että kieliä opiskellaan, siihen kuitenkin liittyy mielestäni olennaisesti valinnanvapaus. Opetussuunnitelmaa kielten opetuksen osalta tulisi kehittää kielikorin suuntaan, josta nuori voisi valita omat mieltymykset tai tulevaisuudensuunnitelmat huomioiden toisen opiskeltavan kielen yleiskieli englannin lisäksi. Valittavissa voisi olla niin keskustelussa esillä olleet ruotsi, että venäjä, kuin myös saksa, espanja jne.  Tämän lisäksi tulisi edelleenkin olla mahdollista valita vapaaehtoisia kielikursseja, jotta ne joille kieltenopiskelu on helppoa ja mieluisaa voisivat kehittää omaa kielitaitoaan haluamallaan tavalla.

En lämpene puolustamaan pakkoruotsia, en myöskään ilostu ajatuksesta korvata ruotsin opetus pakkovenäjällä, mielestäni siis Kiviniemi sekä Lipponen ovat linjoineen pielessä. Minun linjani on kaksi vierasta kieltä, joista toinen on valittu vapaavalintaisesti, eikä määräämällä kuten nyt tehdään ruotsinkielen osalta.   

Populismia tai pyrkyryyttä?

Keskiviikko 8.12.2010

Populismia tai pyrkyryyttä?

Olen tässä pohdiskellut politiikan tragikoomisuutta. Välillä ei oikein tiedä itkeä vai nauraa? Pohjimmiltaan tuskin on uutta tietoa, mistä politiikassa on kysymys. Tiivistäen, poliitikko on edunvalvoja. Ihmismassan valitsema luotettu taho, jonka tulee huolehtia kansan näkökulman ja kansanedun toteutumisesta. Poliitikon tehtävä on nostaa myös keskusteluun uusia asioita, kansaa mietityttäviä kysymyksiä. Poliitikon tehtävä on laittaa itsensä likoon yhteistä hyvää tuottaakseen.

Se mitä olen erityisesti miettinyt, liittyy omituiseen leimaamisen ja nollaamisen kulttuuriin, mikä poliitikkojen yllä leijuu. Yhtäkkiä kaikki onkin populismia. Poliitikot, jotka perustavat näkökantaansa tai ratkaisujaan kansan ajatukseen, vähätellään populisteiksi. Perustehtävään kuuluvan keskustelun avausten synnyttäminen ja uusien kysymysten ja esitysten esittäminenkin on nykyään populistista.  Jos lausuu kansaa miellyttäviä kannanottoja, on populisti. Jos ajatellaan poliitikon roolia, olla yksi kansanjoukoista, valittu ajamaan kansanjoukon näkökulmia, kuinka se toteutuu, jos kansaa ei saa kuulla tai jos kuulee, on populisti? Sen verran olen ehtinyt politiikassa olla, että tiedän olevan niitäkin, jotka eivät koskaan esitä esimerkiksi virkamiesvalmisteluun muutoksia, perusteluna ”virkamiesvastuulla valmistelu”, jokaisen tulisi kuitenkin muistaa oma roolinsa ja valtakirjansa. Jos pelkät virkamiesratkaisut riittäisivät, mihin tarvittaisiin kansanvallalla valittuja valtuustoja tai kansanedustajia?

Toinen asia on pyrkyryys. Kenestäkään ei tule kunnanedustajaa eikä kansanedustajaa, jos ei itse anna suostumusta vaaleihin lähtemisestä. Tältä kannalta asiaa pohtiessa, kaikki ovat siis pyrkyreitä. Kansaa edustamaan ei pääse vain omalla halulla, vaan kansaa edustamaan pääsee riittävällä nöyryydellä ymmärtää, että valta on kansalla. Ihmismassa valitsee ne, jotka haluavat asioitaan ajamaan. Mihin siis tarvitaan pahansuopuutta, jolla poliitikkoja jatkuvasti alennetaan? Miksi edustajia pyritään nollaamaan populismilla tai pyrkyryydellä? Jokainen joka on antanut itsensä alttiiksi arvioinnille, eli lupautunut ehdolle vaaleihin, on valmiina antamaan paljon itsestään ja ajastaan yhteisen hyvän puolesta. Jokainen hetki politiikan maailmassa vietetystä ajasta, on aina pois hänen henkilökohtaisesta elämästä, kodilta ja perheeltä.  Ihmisen ja kansan näköistä politiikkaa ei voi tehdä ilman kansan äänen kuulemista, eikä kansan ääntä pääse kuulemaan ja asioita ajamaan, jos ei aseta itseään ehdolle.

Mietin sitten, että mitä ne populismi ja pyrkyryys minun mielestäni ovat? Minusta populismia on mielipiteiden vaihtaminen tuuliviirin lailla, yhdelle tässä tätä mieltä ja toiselle tuossa toista mieltä. Minusta pyrkyryyttä negatiivisessa sävyssä esitettynä on ”hinnalla millä hyvänsä”, eli kanssatoimijoiden kunnioittamatta jättäminen.

 Ajassa, jossa politiikka saa enemmän huomiota itse politiikkaa tekevien elämän tai töppäilyjen vuoksi, kuin asioiden vuoksi. Ajassa, jossa käydään ankaraa taistelua äänestysvilkkauden nostattamisen puolesta. Ei olisi varaa vähätellä kansanvallan toteuttamista tai kansanvallan toteuttajaksi pyrkimistä. Kansa tarvitsee edustajansa. Kansan edustaminen on suuri kunnia ja sen tavoitteleminen on kunniakasta.

Muutoksen matkassa

Tiistai 23.11.2010

Muutoksen matkassa..

Maailma muuttuu. Se ei kuitenkaan muutu itsestään. Poliittiset päätökset maailmaa ovat muuttaneet ja tulevat muuttamaan tulevaisuudessakin. Mikään ei kuitenkaan ole vaikeampaa kuin muutoksen hallitseminen. Mitä suuremmasta asiasta on kysymys, sitä suuremmin asiassa voi mennä vikaan. Maailman globalisoitumisen huumassa myös meillä suomessa unohdettiin edunvalvonta, asioihin ennalta puuttuminen. Tällä hetkellä meillä on käsissämme jo isoja ongelmia, joita ei enää voi jättää huomiotta.

Suomeen on muodostunut kahdet työmarkkinat, ulkomailta tuleva järjestäytynyt pimeä työvoima on tullut meille Matti ja Maija Meikäläisille kalliiksi. Harmaantalouden osuus vuonna 2008 oli 12 miljardia euroa eli 7% bruttokansantuotteesta. Tämä vaje täytyy jostakin paikata ja vastuun kantavat veronmaksajat.  Suomalaiset yritykset, jotka tekevät rehdisti yhteiskuntamme määräyksiä noudattaen bisnestä, ovat hävinneet tarjouskilpailuissa urakat näille ulkomailta tuleville tarjouksille. Suomalainen työ on vähentynyt ja työttömyys kasvanut. Kuinkas tässä näin kävi? Työmarkkinoiden avautumisen ja maailman yhdistymisen huumassa joko unohdettiin tai ei haluttu ennalta miettiä muutoksen mukanaan tuomia ongelmia. Kirkkain silmin haluttiin uskoa maailman ja toimijoiden hyvyyteen. Unohdettiin valvonta. Unohdettiin pelisääntöjen velvoittava osuus, työsuojelun resurssien parantaminen ja toimivallan riittävyys. Vallitseva tilaajavastuulaki ei vastannut haasteeseen. Tässä hetkessä tarvitaankin budjettiin isoja varauksia näiden seikkojen tehostamiseen. Suomessa on työttömiä 260 000. Nämä ihmiset tarvitsevat työtä tullakseen toimeen. Yhteiskunta tarvitsee nämä ihmiset työelämään, jotta ostovoima ja yhteiskunnan tuottavuus kasvaa. En millään keksi perustetta, miksi tällaisessa tilanteessa tulisi luopua EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman tarveharkinnasta? Hoidetaan ensin näille suomen sisällä jo oleville työtä!

Tarveharkintaa tarvittaisiin myös maa- ja kiinteistökaupoissa. 2000-luvun alussa tehtiin EU:n vaateesta muutos lakiin, jossa poistettiin seurantapykälät käytöstä maanmyyntien osalta. Vaade kosketti EU:n sisällä olevia, mutta tulevaa erityisemmin arvioimatta pykälä poistettiin kokonaan. Kuka tahansa, mistä tahansa voi ostaa suomesta maata joko palan kerrallaan tai vaikka kokonaan, jos sitä vaan on kaupan. Suuret kiinteistöt, loma- ja virkistyskohteet ovat siirtyneet Kaakkois-Suomessa EU:n ulkopuoliseen omistukseen, harvoissa näissä on toivottua toimintaa. Kiinteistöistä on muodostunut rahapankkeja. Suomalainen pankkilaina on edullista sekä aina yhteys eurooppalaiseen pankkiin. Osa toiminta-areenallani tapahtuvista kiinteistö- tai maakaupoista on haistettavissa rahanpesuksi, osan ollessa puhdasta sijoitustoimintaa. Oman lukunsa muodostavat kunnallistekniikan alueilla olevat asunnot, jotka ovat siirtyneet ulkomaisen loma-asumisen käyttöön. Kunnilla on tekniikan perustamis- ja ylläpitokustannukset, mutta lomalaiset eivät osallistu kustannuksiin kunnallisveroilla, minkä vakituiset saamistaan eduista maksavat. Tämä ei ole oikeudenmukaista eikä toivottua kuntataloudenkaan näkökulmasta. Tämän vuoksi tarvittaisiin kipeästi tarveharkintaa myös pinta-alan ja kiinteistöjen käyttötarkoituksen huomiointiin. Tanskan tai Ahvenanmaan kaltainen viidenvuoden asumisvelvoite säännös olisi mielestäni edelleenkin perusteltu.  

Tulevaisuuden haaveena on noussut keskusteluun iso toive viisumivapaudesta Suomen ja Venäjän välille. Olen tavoitetta vastaan. Olen edellä esittänyt muutaman merkittävän asian, jotka olisivat vaatineet ennalta arvioivaa myös kriittistä pohdintaa. Halutessa uskoa vain hyvään ja jättäessä mahdollisten negatiivisten vaikutusten arvioinnin sivuun, ajetaan yhteiskuntaa tilanteeseen, jossa tarvitaan taas suuria taloudellisia panostuksia asioiden korjaamiseksi. Maltti on valttia ja tämän asian kohdalla näin on erityisesti. Suomalainen poliittinen koneisto tähyää viisumivapautta tahon kanssa, jolla ei ole väestörekisteriä. Tahon kanssa, jossa henkilöllisyys on ostettavissa aina uudelleen.  Viisumit eivät estä kanssakäymistä rajan molemmin puolin.  Minä haluan pitää viisumivapaudesta kiinni, tällä erää se sentään rajaa edes jonkun verran ei toivottua.

Asia kuin asia, ennaltaehkäisy on edullisempaa kuin korjaava toiminta. Asioista vaikeneminen ja niiden kriittisten äänenpainojen väheksyminen on toki helpompaa, mutta tulee kuitenkin aikanaan vastaan. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Eihän meidän tarvitse tehdä samoja virheitä kerta toisensa jälkeen uudelleen, eihän?

Hyvinvointivaltio takaisin osa 2.

Tiistai 2.11.2010

Edellisessä kirjoituksessani kysyin, pitäisikö jo alkaa puhumaan hyvinvointivaltion takaisin saamisesta. Samaa ajatusta jatkan tässä, mutta nyt eri lähtökohdasta katsoen..

Kuten olen todennut, ajanhenki kertoo karua kieltä siitä mitä on olla pieni ihminen. Lapsiperheissä on yhä enemmän pienituloisuutta. Viimeisen 15 vuoden aikana lasten suhteellinen köyhyys on yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2008 lapsiperheistä 13% kuului pienituloisiin kotitalouksiin. Näissä perheissä perustellutkin ostokset siirtyvät. Lapsille ei ole varaa hankkia luistimia, joita tarvitsisi mm. koulussa. Polkupyörät ja muut kalliit hankinnat jäävät pois kokonaan. Harrastuksiin ei ole mahdollisuutta harrastemaksujen ja välinehankintojen vuoksi. Kaikki irtoava raha menee ruokaan ja aivan välttämättömimpään. Kun ruoan arvonlisäveroa nostetaan, leipä kallistuu yhtä paljon 200 000€ vuodessa ansaitsevalle kuin alle 15 000€ vuodessa tienaavalle. Energiaverojen korotukset nostavat valon ja lämmön kustannuksia samassa suhteessa. Linjaus tasaveroihin on pahasti pieleen mennyttä politiikkaa aikana, jolloin eriarvoisuus kasvaa hälyttävää vauhtia jo muutenkin. Mitä lapsesta lähtien syntyvä eriarvoisuus tarkoittaa yhteiskuntamme tulevaisuudelle? Tätä vastaan yhteiskuntaamme on rakennettu ja nyt vuonna 2010, olemme tilanteessa jossa joudumme määrittämään uudelleen suunnan eriarvoisuuden poistamiseksi.  Lapsiperheille suunnattuja tukia on tarkasteltava ja niihin on kohdistettava korotuksia.  Lapsi on aina yhtä arvokas, siksi lapsilisän tulisi olla samansuuruinen jokaisesta lapsesta. Lapsi ei saa valita perheen varallisuustasoa syntyessään. Lapsilla on kuitenkin yhtäläiset tarpeet, joiden takaaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.  Yhteiskunnalle on edullisempaa panostaa lapsiperheisiin, kuin odottaa mitä eriarvoisuuden korostuminen ilmiöineen tulee tarkoittamaan 15 vuoden kuluttua.   

Meillä on kovin paljon tehtävää saadaksamme yhteiskunnasta hyvinvoivan.

Hyvinvointivaltio takaisin

Torstai 28.10.2010

Hyvinvointivaltio takaisin

(Kirjoitus on julkaistu 28.10.2010 Viikko-Eteenpäin lehden "Ehdolla eduskuntaan" kolumnissa, sekä Kymen sos.dem.piirin blogissa.)

Tässä maailmassa on aivan liian paljon pielessä, aivan liian monta asiaa hoidettavana kuntoon ihmisyyden ja järkevyyden takaamiseksi. Tämä tietoisuus ajaa minuun tahtotilaa vaikuttaa paremman yhteiskunnan toteutumiseen. Ajankohtaisuudessaan tuntuu, etten pääse yli enkä ympäri vanhustenhuollon tilanteessa olevasta epätoivoisuudesta, siksi tässä, kuten muutamassa edellisessäkin kirjoituksessani keskityn jälleen tähän tärkeään aiheeseen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valviran) ja aluehallintovirastojen yhdessä toteuttama tutkimus kertoi juuri karua kieltä siitä, mitä on vanhustenhuolto vuonna 2010. Tutkimus vahvisti omaisten sekä vanhustenhoidossa työskentelevien kriittiset painotukset asian tilasta, sillä tutkimuksen mukaan vain yksi kymmenestä hoitopaikasta täytti kaikki laatusuositukset!

Suomessa ei ole lakia vanhustenhuollosta, mutta järjestäviä tahoja ohjeistavia ministeriön suosituksia on olemassa. Kuitenkin tutkimuksessa ilmeni puutteita henkilökunnan määrässä, henkilökunnan koulutuksentasossa, kuntouttavan toiminnan puutteessa, ravinnossa, jopa lääkityksen tarkistamisessa. Kaikilla hoitolaitoksissa olevilla ei ollut lainkaan hoito- ja palvelusuunnitelmia. Kuinka siis voidaan ottaa huomioon yksilöllisyys, inhimillisyys ja turvallisuus? Jo perustuslakiin on kirjattu oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tämän vuoksi laki vanhustenhuollosta tulee tarpeeseen, lakiin on myös kirjattava selkeät seuraukset, jos lainkirjainta laistetaan.

Inhimillisyys on ihmisarvon olennaisimpia peruselementtejä. Jokainen meistä edellyttää arvomaailmassaan inhimillisyyden toteutumisen läpi elämänkaaren. Tämän peruselementin luulisi toteutuvan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kaikki puhuvat hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta tai säilyttämisestä, pitäisikö jo siirtyä puhumaan hyvinvointivaltion takaisin saamisesta?

Me demarit olemme vahvoja julkisten palveluiden kannattajia. Huolestuttavinta tässä tutkimustuloksessa oli, että kaikkein heikoimmin hoidonlaadusta selvisi julkinen puoli. Tämä tietysti kertoo osansa siitä, että järjestävät tahot, kunnat kamppailevat velvoitteidensa ja käytettävissä olevien rahallisten resurssien paineessa. Niin ei kuitenkaan saa olla.  Tuottavuutta ja tehokkuutta mitattaessa täytyy ymmärtää, että tuottavuutta on hyvin hoidettu potilas.

Huonosti hoidettu julkinen hoito jakaa vanhustenhoidon kahteen luokkaan. Rahalla saa parempaa hoitoa ja toiseksi vaihtoehdoksi jää julkinen. Tiedämme että nyt vuonna 2010 vanhustenhuollon tila on hälyttävä. Kahteen luokkaan jakaantumisen estämiseksi tarvitaan pikaista asenneilmapiirin korjausta ja todellisia toimia tilanteen korjaamiseksi. Ensisijassa tarvitaan valtion tasolta resursointia vanhustenhuoltoon ja heti rinnalla paikallisesti päätöksistä vastuussa olevien on valvottava ja edellytettävä hyvää laatua omissa kunnissaan ja toimintaympäristöissään, jotta aatteellemme olennainen inhimillisyyden huomioiminen toteutuu. Olitpa rikas tai köyhä, terve tai sairas, nuori tai vanha, olet ihminen ja ihmisellä on aina samat tarpeet iästä ja kunnosta riippumatta. Elämässä vanhetaan, jos hyvin käy. Tuolloin meistä jokainen ansaitsee hyvän ja inhimillisen toimintaympäristön. 

Ruokolahden kunnanjohtajan hakuprosessi

Keskiviikko 20.10.2010

Ruokolahden uuden kunnanjohtajan valintaprosessista..

Maanantaina 18.10 Ruokolahden kunnanvaltuusto valitsi uudeksi kunnanjohtajaksi Antti Pätilän. Toiveet uuden kunnanjohtajan suhteen ovat korkealla. Toivon valtuutettujen toiminta-areenan säilyvän yhtä raikkaana ja mahdollistavana kuin Vesa Jäppisen aikana on ollut.

 Valtuustoryhmämme keskusteluissa nousi voimakkaasti esille kunnanjohtajan viran hakuprosessin ontuminen, tämän asian nostimme ryhmäpuheenvuorossa esille ryhmämme kantana. Valintaprosessi oli edennyt vauhtia, jossa nopeimmillakin oli tekemistä. Kertaan tässä tämän nopean prosessin taustan: Kunnanjohtajan paikkaa haki 9, joista 1 jätettiin noteeraamatta, koska hakemus tuli määräajan päättyessä. 4 Hakijoista täytti kaikki asetetut kriteerit. Hakuprosessin operatiivisesta alulle saattamisesta vastasi 3 kunnanjohtavilla luottamuspaikoilla olevaa henkilöä.

Heti hakuajan päätyttyä hallitus kokoontui maanantaina 4.10. Yllättäen tässä kokouksessa päätettiin jo kutsua haastatteluun vain 2 kriteerit täyttäneistä. Oma kantani oli, että kaikki 4 tulisi haastatella, oma kantani korosti myös valtuutettujen mukaan ottamista valintaprosessiin. Kaikkien valtuustoryhmien olisi mielestäni pitänyt päästä kuulemaan ja tutustumaan kriteerit täyttäviin kandinaatteihin. Valtuutetut olisi pitänyt kutsua kokoon päättämään yhdessä jatkotoimenpiteistä, olisi ollut valtuuston iltakoulun paikka. Mielipiteeni sain toki kertoa, olen valtuuston puheenjohtajistossa, en kuulu hallitukseen, joka tekee päätöksiä. Hallitus päätti kutsua 2 haastatteluun ja päätti koko hallituksen pöydän ääressä olevien joukon kuuluvan haastatteluryhmään.

Haastattelut tulivatkin pikaisella aikataululla, jo saman viikon perjantaille 8.10. Heti haastattelujen jälkeen hallitus päätti esittää kunnanvaltuustolle tulevaksi kunnanjohtajaksi Antti Pätilää äänin, 6/7. Helli Halonen (sd) äänesti tyhjää ja hänen perusteenaan oli juuri nopeus ja valtuuston ohittaminen prosessista, hän ilmoitti haluavansa ilmoittaa kantansa valintaan, vasta kun oma valtuustoryhmä on päässyt asiaa käsittelemään, nythän siihen ei ollut vielä lainkaan ollut mahdollisuuksia. (Tässäkin vaiheessa kuuluin kyllä haastatteluryhmään, vaan en päätöksiin vaikuttaneisiin, sillä hallitus teki päätökset, ei haastatteluryhmä). Lisäksi hallitus päätti esittää marraskuun puoleenväliin aiotun valtuustokokouksen aikaistamista jo reilun viikon päähän maanantaille 18.10.

Valtuutetut lukivat seuraavanpäivän lehdistä, että hakuprosessi on edennyt kuudessa päivässä niin pitkälle, että hallituksella on esitettävänä yksi ehdokas valtuustolle. Valtuutetut saivat postitse kutsun aikaistettuun valtuustonkokoukseen tiistaina 12.10, keskiviikkona 13.10 he saivat hakeneiden CV:t. Tämä siis 5 päivää sen jälkeen, kun hallitus oli jo ehdokkaansa valinnut ja 6 päivää ennen valtuustonkokousta, jossa kunnanjohtaja valittaisiin ja pohjalla hallituksen esitys Antti Pätilästä. Ennen valtuustonkokousta 18.10 kokoontuivat valtuustoryhmät ja tuolloin kandinaatti kävi jokaisessa ryhmässä jututettavana. Tämä oli hyvä, sillä kaikki valtuutetut eivät tienneet tätä ennen esitettävänä olevasta henkilöstä mitään muuta, kuin mitä cv:stä olivat irti saaneet.

Antti on vaikuttava mies ja omaa piirteet kunnanjohtajan pestiin, tähän ja omaan ensimielikuvaansa oli monen valtuutetun luottaminen päätöstä tehdessään. Mikä olisi ollut vaihtoehto tässä vaiheessa? Mielestämme tilanne oli erikoinen, että vajaa tunti ensitapaamisen jälkeen, ja vain yhden kandinaatin tapaamisen jäljiltä, piti olla valmis sanomaan kyllä esitykselle. Tämä asianhaara ei kuitenkaan tarkoittanut epäluottamuslausetta Antti Pätilälle ja tämän vuoksi kerroimme Antille jo ryhmässämme, että tulemme ottamaan valtuustossa esille prosessin ontumisen ja korostimme hänelle, ettei esitetty kritiikki kohdistu lainkaan häneen. Tahdikkaasti Antti ymmärsi kantamme ja ymmärsi, että nopea aikataulu on voinut hämmentää monia ja aiheuttaa tarpeetontakin mielipahaa osalle valtuutetuista. Molemmin puolin oli selvää, että hänellä ei ollut aikataulun kanssa osaa, eikä arpaa, aikataulut ja prosessit johdettiin muualta käsin, niin hän kuin mekin toimimme ohjeistuksen mukaisesti.

Nostettuamme aikataulun nopeuden ja valtuutettujen unohtamisen prosessista keskusteluun, edellä esittämieni asioiden pohjalta, keskustan ja kokoomuksen valtuutetut eivät lainkaan ymmärtäneet antamaamme kritiikkiä. Heidän mielestään hakuprosessi oli moitteeton, avoimempi kuin koskaan ja noudatti hyvää Ruokolahtelaista perinnettä. Molemmat puolueet korostivat, kuinka heillä tieto on kulkenut ja kyseenalaistivat oman ryhmämme tiedonkulun ja keskustelukulttuurin. Tämä oli tarpeetonta, sillä on täysin eriasia, mitä valtuustoryhmät sisällään keskustelevat tai tiedottavat, silloin kun on kysymys organisaatiosta jonka johdosta vastaavat viralliset tahot. Meilläkin asiasta on kyllä keskusteltu, ainoa jossa olimme voineet jäädä keskustaa ja kokoomusta jälkeen oli perjantain 8.10 haastattelun jälkeen, kun seuraavana aamuna esitys tulevasta kunnanjohtajasta oli jo lehdissä. Tätä tietoa, emme perjantai-iltana toisillemme välittäneet, aikaa olisi ollut lauantai-aamuun. Aikaa oli siis kovin vähän. Jos tämä paikka oli toisilta valtuustoryhmiltä kyseenalaistamisen paikka ryhmäämme kohtaan, miten he voivat kyseenalaistaa antamaamme kritiikkiä virallisesti johdetun organisaation tiedonkulun osalta?

Me valtuustoryhmässämme halusimme ottaa asian esille syystä, että toivomme tästä otettavaksi opiksi tulevassa, jos nyt prosessista unohdettiin osa tärkeistä tekijöistä, joka on vakavaa. Oppimisprosessi on jatkuva ja toiveenamme on tulevassa paremmin jokaisen valtaa tekevän ja vastuutakantavan huomioiminen. Valtuustoon on äänestetty 27 vahvaa tekijää, ei vain ja ainoastaan hallituspöydän ääressä olevia. Nämä kaikki pitäisi ottaa parhaimmalla tavalla huomioon näin suuria ratkaisuja tehdessä. Nyt siihen ei valitettavasti mallikkaimmalla tavalla ylletty, siksi kritiikki oli mielestäni tarpeellinen. On surullista, että tämänkaltaisista kömmähdyksistä tai puutteista organisaation toiminnassa ei saisi puhua. Ihmiset eivät ole virheettömiä. Asioita hoitavat ihmiset. Jos on sössitty, on tahdikasta myöntää niin tapahtuneen ja ottaa opiksi. Nyt kanssatekijöinämme oli kaksi valtuustoryhmää keskusta ja kokoomus, jotka eivät joko nähneet virheitä tai eivät olleet valmiita niitä myöntämään.

Teemme kuntapolitiikkaa vastuullisena kuntalaisille. Saamani palaute toiminnastamme on ollut kannustavaa ja kiittävää. Laajapohjaista demokratiaa on oikeutettua perätä. Tämä palaute ei tosin ole verrattavissa keskustan ja kokoomuksen valtuustoryhmiltä saatuun palautteeseen. Näin sitä "pienissä" asioissa yllättäen erottuvat erilaiset poliittiset tekijät.

 

Tarvitaan laki vanhustenhuollosta

Keskiviikko 22.9.2010

Tarvitaan laki vanhustenhuollosta!

Muutama ilta taaksepäin katselin televisiosta silminnäkijä ohjelmaa, joka keskittyi yksin kotonaan asuviin vanhuksiin. Uskon, että monella yksinelävällä vanhuksella asiat ovat hienosti. Suuri huolenaihe ovat kuitenkin ne vanhukset, joilla asiat eivät ole lähelläkään niin kuin ihmisarvoinen elämä edellyttää.

Yksinäisyys, sairaudet, vähävaraisuus, kykenemättömyys itsestään huolehtimiseen ovat kaikki asioita, joita tuntevan yksilön ei tulisi kohdata jokapäiväisessä arjessaan. Näitä vanhuksia voidaan kutsua koteihinsa unohdetuiksi. Näiden vanhusten luona yleensä käy kotipalvelu kerran viikossa tai kahdessa, vaan aika ei näytä riittävän kokonaisvaltaiseen tilanteen arviointiin. Kotipalveluiden henkilöstöä vaivaa sama ongelma kuin palvelutaloissa työskentelevää henkilöstä, henkilöstöä ei ole riittävästi. Työntekijöillä on liian paljon kuormaa selvitäkseen työstään edellytysten mukaisesti.

Tämä hulluuden aika syö työntekijää kohtuuttomasti, luo huolta vanhusten omaisille ja on epäinhimillistä itse vanhusta kohtaan. Tähän mielettömyyteen on puututtava pikaisesti. Ihmisarvoisuuteen on oikeus myös iäkkäänä ja sairaana. Monesti nämä iäkkäät ja unohdetut ovat niitä maan hiljaisia, jotka eivät valita kovaan ääneen, mutta meidän muiden on välitettävä heistä ja toimittava. Suomeen tarvitaan pikaisesti laki vanhustenhuollosta, inhimillisyyden määreet tulee kirjata lainsanaan, henkilöstömitoituksista tulee tehdä sitovia, nykyiset suositukset eivät näytä talouksiensa kanssa painiskelevia järjestäviä tahoja riittävästi velvoittaa. Laki auttaisi vanhuksia sekä työntekijöitä.

Sosiaali- ja terveyspiireissä linjataan tulevaa väestönikääntymisen painetta purettavaksi kotihoitojen lisäämisellä ja vähentämällä laitoshoitojen määrää. Lähtökohta on oikea, oma koti on kullan kallis ja yleensä sieltä ei hevillä minnekään lähdettäisi, mutta riski piilee siinä, että koteihin on helppo unohtaa, poissa silmistä, poissa mielistä. Tätä emme saa antaa tapahtua. Tarvitaan huomattavia tukitoimia niin omaishoitajille kuin kotipalvelun henkilöstön riittävyyden takaamiseen. 

Mennäkseni takaisin silminnäkijä ohjelman sisältöön, siinä yksinäisten avuksi löytyi vapaaehtoisia, nämä upeat ihmiset ansaitsevat valtavan kiitoksen hienoudestaan ja suuresta sydämestään. Tiedän, että vapaaehtoisia toimii monissa paikoissa, mutta saavatko he ansaitsemaansa kiitosta? Aina kuitenkin toivomme sektorille kuin toiselle lisää vapaaehtoisia. Kirjoitukseni päätteeksi kiitän vapaaehtoisia sekä niitä vanhusten parissa työskenteleviä, jotka kohtaavat päivästä toiseen suuren työtaakan, mutta tuskin myöskään saavat riittävästi aherruksestaan kiitosta.

Talouden tasapainottamisesta

Tiistai 7.9.2010 klo 16:04 - Suna Kymäläinen

Talouden tasapainottamisesta.

 

Valtiovarainministeri Katainen toivoi, että jokainen vastuullinen puolue tekisi esityksen omista leikkauslistoistaan talouden tasapainottamistalkoissa. Talouden tasapainottaminen ei mielestäni ole yksinkertaistettavissa kysymyksiin leikkauslistoista tai verojenkiristämisistä, vaan tilannetta täytyy tarkastella kokonaisuutena ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” -ajatuksella. Leikkausten tulee aina olla viimeisin keino.

Tulevaisuutta kehittäessä tulisi keskittyä leikkausten sijaan uudistustoimiin, realistisiin kasvumahdollisuuksiin sekä oikeudenmukaisuutta lisääviin seikkoihin.

 

Talouden tasapainottamisen tehokkaimpana keinona pitäisin työllisyyden parantamista ja tuloerojen vähentämistä. Tarvitsemme oikeudenmukaisempaa verotusta, nykyhallitus on linjannut veropolitiikkaansa hetki hetkeltä lähemmäs tasaverotusta, tämä heikentää jo valmiiksi pienituloisten ostovoimaa ja hyvinvoinnintasoa.

Uskon vahvasti, että yhteiskuntamme pienituloisimpien vointi linjaa koko hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuutta ja sen tulevia mahdollisuuksia. Suomessa on nyt jo 900 000 tuhatta pienituloista! Ostovoima ei kasva, tämän ryhmän kasvaessa, päinvastoin. Köyhyyden poistaminen on yksi merkittävimpiä ja ensisijaisimpia toimenpiteitä, jotta yhteiskunnallemme syntyy turvattu tulevaisuus. Tilanteen ollessa nykyisellä tolalla, en ymmärrä valtiovarainministeri Kataisen puheita vastuullisen politiikan harjoittamisesta.

 

Tulevalla hallituskaudella joudutaan todennäköisesti turvautumaan molempiin keinoihin, sekä leikkauksiin, että verojen korotuksiin, valitettavasti. Kysymys on kuitenkin linjoista ja arvovalinnoista, palvotaanko markkinoita vai nyt unohdettuja pieniä ihmisiä. Talouden tilannetta voidaan korjata myös mm. erilaisin tukitoimin ja kohdennuksin. Mm. kuntatalouksiin panostaminen vaikuttaisi positiivisesti talouden kasvuvauhdin kiihdyttämiseen, sekä ihmisten eriarvoisuuksien vähenemiseen esim. terveyspalveluiden osalta.  

Julkisten investointien tukeminen ja niihin panostaminen nykyistä ponnekkaammin vauhdittaisi talouden kehitystä oleellisesti.

 

Se mistä minä pitäisin tiukimmin kiinni, sosialidemokratian aatteen mukaisesti; tätä nyt koettua lamaa ei tulla maksattamaan lapsilla, vanhuksilla tai sairailla!

 

Minä kiristäisin ensimmäiseksi pääomatuloverotusta. Pääomaverotuksesta tulee tehdä progressiivinen, jotta verotusta päästään muuttamaan piirun verran tasapuolisemmaksi. Myös hyvätuloisten on osallistuttava laman maksutalkoisiin!

Mielestäni työn verotusta ei pidä kiristää, mutta kokonaisveroasteen nostamiseen on oltava valmiutta. Tämä ei kuitenkaan saa olla leivän hinnan nostoa tai jälleen toimenpiteitä, jotka kurjistavat jo nyt tiukimmilla olevia kansanjoukkojamme.

Verotuksen on ehdottomasti perustuttava veronmaksukykyyn.

 

Työvoimapoliittisia määrärahoja leikattiin juuri 60 miljoonalla eurolla. Jatkossa tarvitsemme pikaista panostusta työvoimapoliittiseen toimintaan! Esimerkiksi Ruotsissa käytetään viisi-kuusi kertaisesti enemmän määrärahoja aktiivisiin työllisyystoimiin.

 Työmarkkinatuen tarveharkinnasta tulee luopua välittömästi, jo Sata-komitean linjauksen mukaisesti. Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatuen määrään, ei ole tätä päivää.
Työllisyyden tukeminen ja työllisyystilanteen nostaminen linjaa Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Jos nyt olevien 300 000 työttömän tilanteeseen ei päästä puuttumaan, Suomea uhkaa tuhansien syrjäytyneiden joukko, jotka samalla ovat menetystä tulevaisuuden työtätekevien reservistä. Tämä tulee tuomaan maksimaalisia kustannuksia monelle eri sektorille.

Tiivistäen: työllisyyden, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien linja on sosialidemokraattinen vastaus Kataisen leikkauslistoille.