Tarvitaan laki vanhustenhuollosta

Keskiviikko 22.9.2010

Tarvitaan laki vanhustenhuollosta!

Muutama ilta taaksepäin katselin televisiosta silminnäkijä ohjelmaa, joka keskittyi yksin kotonaan asuviin vanhuksiin. Uskon, että monella yksinelävällä vanhuksella asiat ovat hienosti. Suuri huolenaihe ovat kuitenkin ne vanhukset, joilla asiat eivät ole lähelläkään niin kuin ihmisarvoinen elämä edellyttää.

Yksinäisyys, sairaudet, vähävaraisuus, kykenemättömyys itsestään huolehtimiseen ovat kaikki asioita, joita tuntevan yksilön ei tulisi kohdata jokapäiväisessä arjessaan. Näitä vanhuksia voidaan kutsua koteihinsa unohdetuiksi. Näiden vanhusten luona yleensä käy kotipalvelu kerran viikossa tai kahdessa, vaan aika ei näytä riittävän kokonaisvaltaiseen tilanteen arviointiin. Kotipalveluiden henkilöstöä vaivaa sama ongelma kuin palvelutaloissa työskentelevää henkilöstä, henkilöstöä ei ole riittävästi. Työntekijöillä on liian paljon kuormaa selvitäkseen työstään edellytysten mukaisesti.

Tämä hulluuden aika syö työntekijää kohtuuttomasti, luo huolta vanhusten omaisille ja on epäinhimillistä itse vanhusta kohtaan. Tähän mielettömyyteen on puututtava pikaisesti. Ihmisarvoisuuteen on oikeus myös iäkkäänä ja sairaana. Monesti nämä iäkkäät ja unohdetut ovat niitä maan hiljaisia, jotka eivät valita kovaan ääneen, mutta meidän muiden on välitettävä heistä ja toimittava. Suomeen tarvitaan pikaisesti laki vanhustenhuollosta, inhimillisyyden määreet tulee kirjata lainsanaan, henkilöstömitoituksista tulee tehdä sitovia, nykyiset suositukset eivät näytä talouksiensa kanssa painiskelevia järjestäviä tahoja riittävästi velvoittaa. Laki auttaisi vanhuksia sekä työntekijöitä.

Sosiaali- ja terveyspiireissä linjataan tulevaa väestönikääntymisen painetta purettavaksi kotihoitojen lisäämisellä ja vähentämällä laitoshoitojen määrää. Lähtökohta on oikea, oma koti on kullan kallis ja yleensä sieltä ei hevillä minnekään lähdettäisi, mutta riski piilee siinä, että koteihin on helppo unohtaa, poissa silmistä, poissa mielistä. Tätä emme saa antaa tapahtua. Tarvitaan huomattavia tukitoimia niin omaishoitajille kuin kotipalvelun henkilöstön riittävyyden takaamiseen. 

Mennäkseni takaisin silminnäkijä ohjelman sisältöön, siinä yksinäisten avuksi löytyi vapaaehtoisia, nämä upeat ihmiset ansaitsevat valtavan kiitoksen hienoudestaan ja suuresta sydämestään. Tiedän, että vapaaehtoisia toimii monissa paikoissa, mutta saavatko he ansaitsemaansa kiitosta? Aina kuitenkin toivomme sektorille kuin toiselle lisää vapaaehtoisia. Kirjoitukseni päätteeksi kiitän vapaaehtoisia sekä niitä vanhusten parissa työskenteleviä, jotka kohtaavat päivästä toiseen suuren työtaakan, mutta tuskin myöskään saavat riittävästi aherruksestaan kiitosta.

Talouden tasapainottamisesta

Tiistai 7.9.2010 klo 16:04 - Suna Kymäläinen

Talouden tasapainottamisesta.

 

Valtiovarainministeri Katainen toivoi, että jokainen vastuullinen puolue tekisi esityksen omista leikkauslistoistaan talouden tasapainottamistalkoissa. Talouden tasapainottaminen ei mielestäni ole yksinkertaistettavissa kysymyksiin leikkauslistoista tai verojenkiristämisistä, vaan tilannetta täytyy tarkastella kokonaisuutena ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” -ajatuksella. Leikkausten tulee aina olla viimeisin keino.

Tulevaisuutta kehittäessä tulisi keskittyä leikkausten sijaan uudistustoimiin, realistisiin kasvumahdollisuuksiin sekä oikeudenmukaisuutta lisääviin seikkoihin.

 

Talouden tasapainottamisen tehokkaimpana keinona pitäisin työllisyyden parantamista ja tuloerojen vähentämistä. Tarvitsemme oikeudenmukaisempaa verotusta, nykyhallitus on linjannut veropolitiikkaansa hetki hetkeltä lähemmäs tasaverotusta, tämä heikentää jo valmiiksi pienituloisten ostovoimaa ja hyvinvoinnintasoa.

Uskon vahvasti, että yhteiskuntamme pienituloisimpien vointi linjaa koko hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuutta ja sen tulevia mahdollisuuksia. Suomessa on nyt jo 900 000 tuhatta pienituloista! Ostovoima ei kasva, tämän ryhmän kasvaessa, päinvastoin. Köyhyyden poistaminen on yksi merkittävimpiä ja ensisijaisimpia toimenpiteitä, jotta yhteiskunnallemme syntyy turvattu tulevaisuus. Tilanteen ollessa nykyisellä tolalla, en ymmärrä valtiovarainministeri Kataisen puheita vastuullisen politiikan harjoittamisesta.

 

Tulevalla hallituskaudella joudutaan todennäköisesti turvautumaan molempiin keinoihin, sekä leikkauksiin, että verojen korotuksiin, valitettavasti. Kysymys on kuitenkin linjoista ja arvovalinnoista, palvotaanko markkinoita vai nyt unohdettuja pieniä ihmisiä. Talouden tilannetta voidaan korjata myös mm. erilaisin tukitoimin ja kohdennuksin. Mm. kuntatalouksiin panostaminen vaikuttaisi positiivisesti talouden kasvuvauhdin kiihdyttämiseen, sekä ihmisten eriarvoisuuksien vähenemiseen esim. terveyspalveluiden osalta.  

Julkisten investointien tukeminen ja niihin panostaminen nykyistä ponnekkaammin vauhdittaisi talouden kehitystä oleellisesti.

 

Se mistä minä pitäisin tiukimmin kiinni, sosialidemokratian aatteen mukaisesti; tätä nyt koettua lamaa ei tulla maksattamaan lapsilla, vanhuksilla tai sairailla!

 

Minä kiristäisin ensimmäiseksi pääomatuloverotusta. Pääomaverotuksesta tulee tehdä progressiivinen, jotta verotusta päästään muuttamaan piirun verran tasapuolisemmaksi. Myös hyvätuloisten on osallistuttava laman maksutalkoisiin!

Mielestäni työn verotusta ei pidä kiristää, mutta kokonaisveroasteen nostamiseen on oltava valmiutta. Tämä ei kuitenkaan saa olla leivän hinnan nostoa tai jälleen toimenpiteitä, jotka kurjistavat jo nyt tiukimmilla olevia kansanjoukkojamme.

Verotuksen on ehdottomasti perustuttava veronmaksukykyyn.

 

Työvoimapoliittisia määrärahoja leikattiin juuri 60 miljoonalla eurolla. Jatkossa tarvitsemme pikaista panostusta työvoimapoliittiseen toimintaan! Esimerkiksi Ruotsissa käytetään viisi-kuusi kertaisesti enemmän määrärahoja aktiivisiin työllisyystoimiin.

 Työmarkkinatuen tarveharkinnasta tulee luopua välittömästi, jo Sata-komitean linjauksen mukaisesti. Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatuen määrään, ei ole tätä päivää.
Työllisyyden tukeminen ja työllisyystilanteen nostaminen linjaa Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Jos nyt olevien 300 000 työttömän tilanteeseen ei päästä puuttumaan, Suomea uhkaa tuhansien syrjäytyneiden joukko, jotka samalla ovat menetystä tulevaisuuden työtätekevien reservistä. Tämä tulee tuomaan maksimaalisia kustannuksia monelle eri sektorille.

Tiivistäen: työllisyyden, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien linja on sosialidemokraattinen vastaus Kataisen leikkauslistoille.