Reagoinnin paikka maakaupoissa EU:n ulkopuolisille

Tiistai 11.1.2011

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on ratkaissut sunnuntaina 9.1.2011 allekirjoittamallaan ukaasilla kysymyksen siitä voivatko suomalaiset omistaa maata venäjällä.  Venäjä kieltää ulkomaalaisen maanomistuksen lähellä Venäjän rajaa. Venäläisten käsitys rajanläheisyydestä on hämmentävä, vaikkei allekirjoittaneelle yllättävä, uusi ukaasi kieltää omistuksen satojen kilometrien säteellä rajasta. Kremlin uudessa luettelossa on kaikkiaan 380 hallinnollista aluetta, joita kielto koskettaa. Kieltolistalle kuuluvat kaikki Suomeen rajoittuvat hallintoalueet mm. koko Karjalan tasa-vallan alue. Myyntirajoitukset koskevat ulkomaalaisia yksityishenkilöitä, yrityksiä sekä henkilöitä, joilla ei ole Venäjän kansalaisuutta. Osa suomalaisista on onnistunut aiemmin solmimaan maakauppoja näiltä alueilta ja nyt Venäjän viranomaiset saattavat purkaa heidän omistusoikeutensa.

Venäjän presidentti ei jätä jossitteluille tilaa, päätös on selkeä. Mielestäni viimeistään tämän jäljiltä on kiireesti vastareagoimisen paikka. Vastavuoroisuuden perään on turha huutaa, se ei tule toteutumaan lähitulevaisuudessa, sillä uusi laki on allekirjoitettu vasta sunnuntaina huomioimaan tulevia vuosia. Oikeudenmukaisuus maakaupoissa edellyttää myös Suomen lakiin muutosta.  Miksi Venäläisen tulee saada ostaa maata meiltä, jos meillä ei ole oikeutta ostaa maata Venäjänpuolelta. Venäläiset arvostavat juuri allekirjoitetun lain sisältöä, heidän tulisi siten ymmärtää, meidän halumme toimia samalla arvokkaalla ja isänmaatamme kunnioittavalla tavalla.

Olen tuskastellut vuosia Suomalaisten viranomaisten haluttomuutta selvittää asioita, kuten esimerkiksi sitä kuinka paljon rajanpinnasta on siirtynyt maa-aluetta Venäläiseen omistukseen ja kuinka paljon strategisesti tärkeiden kohteiden, kuten ilmavoimien koelentokeskuksen, viestikoelaitoksen, lentosotakoulun, ilmavoimien esikunnan ja tutka-aseman vaikutuspiiristä tehtyjä kauppoja on tehty ja millaisiin käyttötarkoituksiin nämä ovat siirtyneet. Olen myös tuskastellut monien poliittisten tahojen suurta halukkuutta maan myyntiin EU:n ulkopuolisille. Komeasti mm. Sulkavan kunnanjohtaja Sami Sulkko kehuskeli jo vuonna 2008, kuinka kunta osasi pistää rahaksi edustuskiinteistönsä myynnin, myymällä sen kaksinkertaisen hinnan maksaville itänaapureille. Hän myös arveli tuolloin, että kolmasosa Saimaalla tarjolla olevista rannoista oli viime vuosina myyty Venäläisille yksityishenkilöille, todeten kohteiden olleen isoimmasta ja arvokkaimmasta päästä.

Tämä kehityskulku ei ole muuttunut, siksi sille on tehtävä loppu. Venäjän tonttikauppa ärsyttää suurta joukkoa Suomalaisia. Kysymyksessä on Suomen ulkopolitiikka, mutta myös osa EU:n ulkopolitiikkaa. Vastavuoroisuus maakaupoissa toteutuu EU:n sisällä, vaan eriarvoisuus EU:n rajojen eripuolin korostuu ennestään. Kun vastavuoroisuuden toteutuminen ei ole näköpiirissä, tarvitaan vastaava toimenpide myös rajan tällä puolen. Vähimmilläänkin jo vuonna 2007 adressissani esittämäni Ahvenanmaan ja Tanskan mallin mukainen viidenvuoden asumisvelvoite olisi paikallaan takaamassa oikeudenmukaista maakauppaa.